Globalisaation ja yrityksen yhteiskuntavastuun johtaminen
Globalisaatio on yksi aikamme megatrendeistä. Tuntuu, että globalisaatio
liittyy kaikkeen. Se käsitys vahvistui aiheen opettajan luennoissa. Luulen,
että globalisaation haasteet liittyvät etenkin etiikkaan ja kulttuurieroihin.
Kulttuurit ovat hitaita muuttumaan ja se voi olla vaikea pala yritykselle, joka
pyrkii johtamaan muutosta. Ylikansalliset yhtiöt saavat jo kokonsa vuoksi
mahdollisuuksia omasta mielestäni epäeettiseen toimintaan, kuten
aggressiiviseen veronkiertoon.
Teologian opiskelijana on mielenkiintoista seurata etiikan
käsittelyä johtamisen opintojen ympäristössä. Molemmat tieteet sisältävät samoja
termejä ja niiden sisällötkin ovat osittain samoja. Johtuen alojen ja niiden
tieteilijöiden arvoista ja tutkimuskysymyksistä eettinen pohdinta on
luonteeltaan erilaista. Itä-Suomen yliopiston läntisen teologian koulutusohjelmissa
etiikan tutkiminen kohdistuu yleiseen moraalifilosofiaan ja kristilliseen
traditioon. Yleinen uskontotiede on teologian oppiaineista profaanein eli
eniten irti hengellisistä lähtökohdista. Eräs sen tutkimuskohteista on etiikka,
joka on yksi uskontojen ja elämänkatsomuksien ulottuvuuksista.
Yhteinen pohdinta ja aines tieteiden välillä on esillä
eräässä luentokalvossa. Siinä luetellaan moraalifilosofian logiikoita.
Relativismi eli suhteellisuusajattelu, seurausetiikka ja velvollisuusetiikka –
keskeisiä ilmiöitä filosofiassa ja teologian etiikassa. Itselle nousee jostain
syystä jännä tunne lukiessa termejä. Ymmärrykseni voi olla naiivi ja suorastaan väärä, mutta en voi
olla mainitsematta ajatusta etiikan ontologisesta tai ilmiöllisestä
käsityksestä. Tuntuu kuin kauppatieteissä etiikkaa lähestyttäisiin useimmiten näkökulmasta,
jota voinee tässä yhteydessä osuvasti kutsua relativistiseksi käsitykseksi:
etiikka huomioidaan sen vuoksi, että liiketoiminnan eri sidosryhmät sitä
vaativat, ei sen vuoksi että se on moraalisesti kestävää ja oikeudenmukaista
toimintaa. Samalla on tunnustettava oman ymmärryksen rajallisuus ja
keskeneräisyys. En itse asiassa ole varma, onko mitään etiikkaa olemassa
juurikaan muusta syystä kuin jonkun toisen ihmisen vaatimuksena.
Haaveilen yritysjohtajien miettivän ”miltä tämä näyttää”
ajattelun sijaan ”maksoi enemmän tai vähemmän, mutta oikein toimiminen on
meille luovuttamaton arvo” tyyppisesti. Mitä seurauksia tällä voisi olla?
Yrityksen ei tarvitsisi välttämättä palkata yhteiskuntavastuujohtajaa, joka
miettii (karkeasti yksinkertaistaen ja yleistäen) kuinka viestintä toimii niin,
ettei yritystä voida syyttää väärinkäytöksistä. Sen sijaan yritys maksaa
kiltisti veronsa ja hoitaa lakisääteisten tehtävien lisäksi velvoitteensa
asiakkaita, työntekijöitä ja muitakin kuin omistaja -sidosryhmiään kohtaan. Sorrun
itse siihen kritisoimaani relativistiseen ajatteluun: yrityksen mallikelpoinen
eettinen suorittaminen voisi olla seurausten ansiosta myös taloudellisesti
kannattavaa, kuten aikamme supercellit osoittavat.
-Juho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti