Päivän luennon aihe oli johtaminen byrokraattisessa
organisaatiossa, jonka piti komisario Jyrki Haapala. Haapala kertoi aiheesta
Weberin mallin sekä kertomalla käytännön kautta, kuinka suomalainen poliisi
järjestelmä toimii ja hyödyntää tätä ideologiaa. Itselle tämä herätti paljon
positiivisia ajatuksia, että on hyvä saada teoriaan käytäntöä, ja myös
byrokraattinen johtaminen on itselle aika vieras osa-alue.
Itse kuulun näihin jotka kavahtavat sanaa byrokratia, mutta
toisaalta myös tiedän, että suomalainen järjestelmä on suhteellisen oikeuden
mukainen ja korruptoimaton. Toki mediassa ajoittain esille nostetun tapaukset
horjuttavat kuvaa kuten Aarnio tapaus. Toki Haapala nosti esille, että
byrokratian takana on ihmisiä, jotka tekevät virheitä, mutta tuntuu silti siltä,
että jos tämä Weberin malli on niin ylivoimainen, niin miten tämmöisiä virheitä
silti pääsee tapahtumaan näin laajoissa mittakaavoissa. Haapala nosti esille
myös äärimmäisen virkaylpeyden, joka puskee toimintaa eteenpäin ja kannustaa
työntekijöitä. Kuinka kuitenkin nämä negatiiviset tapahtumat vaikuttavaa tähän.
Byrokratiaa on Suomessa muuallakin kuin hallintorakenteissa,
ja tässä pohdinkin yliopiston byrokratiaa Weberin mallin kannalta. Monet
yliopiston kohdat sopivat hyvin Weberin malliin kuten erikoistuminen ja
keskittäminen. Oma pääaineeni maantieto on hyvä esimerkki tästä, Joensuussa on
yhteiskunnallinen ja poliittinen näkökulma hyvin vahvana, kun taas Turussa
keskitytään luonnonmaantietoon. Tähän kuitenkin liittyy paljon myös
yliopistoiden muuttuminen yhä enemmän kilpailemaan keskenään resursseista. Kuitenkin
esim. Auktoriteettien uskominen ilman kyseenalaistamista ei sovi tänne koska
meidän tehtävä on luoda uutta ja sitä ei synny, jos emme uskalla rohkeasti
kyseenalaistaa ja haastaa. Joten sopiiko tämmöinen hidas malli yliopistolle,
jolta nyky-yhteiskunnassa vaaditaan jo lähes business-ajattelulle tyypillisiä
tapoja tuottaa tuloksia? Toki mielestäni voidaan myös kyseenalaistaa vahvemmin
miksi yliopistojen täytyy kilpailla keskenään kannustaako se enemmän
työntekijöitä kuin jos meillä olisi samanlainen ammattiylpeys, myös
opiskelijoilla, kuin Haapala kertoi olevan poliiseilla?
- Essi
Minullekin byrokratia on sanana aina särähtänyt korvaan, enkä ollut tullut ajatelleeksi, että se voi olla myös erittäin hyvä juttu tietyissä organisaatioissa. Eritoten poliisissa ja puolustusvoimissa on tärkeää, että on byrokraattiset toimintamallit, joiden mukaan toimitaan, eikä kukaan pääse sooloilemaan. On kuitenkin hienoa ja organisaation kannalta erittäin tärkeää, että poliisiyhteisössä on järjestetty vaikutusmahdollisuuksia myös alemmilla portailla työskenteleville.
Kristiinan esiin nostama lainsäädäntö on myös hyvin mielenkiintoinen huomio. En ole ennen huomannut, että korkeakouluopiskelua säädellään noinkin laajasti lakien ja asetusten tasolla, puhumattakaan sitten vielä kaikista alemmanasteisista säännöksistä!
-Kiia
Eräs ystäväni toimii poliisina. Hänen mielestään heidän organisaatiossa pusketaan eteenpäin tuloksien tekemisen perustalta. Hänen mukaan puhe työhyvinvoinnista on sössötystä, tärkeämpää on se että johtaja vaatii alaisiaan tekemään vaikuttavaa työtä. Näkyisikö tässä byrokratian vaikutus?
-Juho
Byrokratia näyttäytyy
yliopistoissa aivan erilaisena kuin byrokratia esimerkiksi poliisilaitoksessa
tai puolustusvoimissa. Yliopiston arjessa valta ja päätökset usein näyttävät
olevan lähtöisin ihmisistä rakenteiden asemesta. Ja toisaalta valtasuhteiden rajat
hämärtyvät esimerkiksi laitoksellamme (ympbio), jossa iso osa työntekijöistä on
apurahatutkijoita, jotka eivät ole työsuhteessa yliopistoon. Tällöin iso osa
henkilöstöstä jää varsinaisen hierarkian ulkopuolelle ja joihin ei ole
samanlaista vallankäyttöoikeutta kuin varsinaisiin työntekijöihin.
Yliopisto on kuitenkin myös
varsin hallinnollinen laitos, jossa byrokratiaa ja sen luomaa yhdenvertaisuutta
ja oikeudenmukaisuutta tarvitaan. Yliopistoissa tulee esimerkiksi olla riittävä
tietämys, jotta voidaan toimia yliopistoja koskevien lakien ja asetusten mukaan: Yliopistolaki, laki yliopistolain voimaanpanosta, laki
opiskelijavalintarekisteristä, korkeakoulujen valtakunnallisesta
tietovarannosta ja ylioppilastutkinorekisteristä, valtioneuvoston asetus
yliopistoista, opetus- ja kulttuuriministeriön asetus yliopistojen
perusrahoituksen laskentakriteereistä, valtioneuvoston asetus yliopistojen
toiminnassa perittävistä maksuista, asetus korkeakoulututkintojen
järjestelmästä, valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista ja
erikoistumiskoulutuksista, opetus- ja kulttuuriministeriön asetus yliopistojen
koulutusvastuun täsmentämisestä, valtioneuvoston asetus erikoiseläinlääkärin
tutkinnosta ja oikeudesta toimia erikoiseläinlääkärinä sekä valtioneuvoston
asetus korkeakoulujen yhteishausta. Olin itsekin yllättynyt siitä, miten valtava joukko lakeja ja asetuksia säätelee toimintaamme.
Kristiina
Minullekin byrokratia on sanana aina särähtänyt korvaan, enkä ollut tullut ajatelleeksi, että se voi olla myös erittäin hyvä juttu tietyissä organisaatioissa. Eritoten poliisissa ja puolustusvoimissa on tärkeää, että on byrokraattiset toimintamallit, joiden mukaan toimitaan, eikä kukaan pääse sooloilemaan. On kuitenkin hienoa ja organisaation kannalta erittäin tärkeää, että poliisiyhteisössä on järjestetty vaikutusmahdollisuuksia myös alemmilla portailla työskenteleville.
Kristiinan esiin nostama lainsäädäntö on myös hyvin mielenkiintoinen huomio. En ole ennen huomannut, että korkeakouluopiskelua säädellään noinkin laajasti lakien ja asetusten tasolla, puhumattakaan sitten vielä kaikista alemmanasteisista säännöksistä!
-Kiia
Eräs ystäväni toimii poliisina. Hänen mielestään heidän organisaatiossa pusketaan eteenpäin tuloksien tekemisen perustalta. Hänen mukaan puhe työhyvinvoinnista on sössötystä, tärkeämpää on se että johtaja vaatii alaisiaan tekemään vaikuttavaa työtä. Näkyisikö tässä byrokratian vaikutus?
-Juho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti