Motivointi ja valmentava johtajuus
Sekä motivointi että valmentava johtajuus pitivät sisällään
yksityiskohtaisen ymmärryksen mielessäni ennen kurssia. Motivointi merkitsi
ajattelussani kannustamista, tsemppaamista, mielenkiinnon ja merkityksen
tietoista etsimistä. Konkreettisesti motivointi liittyy ensimmäisiin
johtajaopintoihini varusmiespalveluksessa. Puolustusvoimien johtamisajattelussa
(syväjohtaminen, Vesa Nissinen) motivointi on yksi neljästä johtamisen
kulmakivestä. Jokaiseen koulutustilanteeseen tuli johtajana suunnitella
motivointiosuus, jolla pyrittiin tehostamaan alaisten oppimisprosessia.
Valmentava johtajuus taas oli mielessäni huomattavasti suppeampi
merkityskokonaisuus. Siksi keskityn tekstissäni siihen. Aatteesta tuli mieleen lähinnä urheiluvalmennus, jossa
kokemukseni mukaan valmentaja on se ihminen, joka vaatii junioripelaajia
juoksemaan kovempaa elehtien kovaäänisesti jalkapallokentän laidalla. Toisaalta
johtamisideana valmentava johtajuus liittyy mielessäni johtajuusajattelun
kehittymiseen. Joillakin johtamisen ja markkinoinnin perusopintojen kurssilla
oli dia, jossa esiteltiin johtamisen evoluutiota. Siinä valmentava johtaminen
nähtiin auktoriteetti- ja positiolähtöisyyden sijasta luottamukseen,
yksilökohtaiseen oppimiseen ja kehittämiseen tähtäävänä vuorovaikutussuhteena.
Muistan, kuinka luennoitsija mainitsi melkein turhauttavan usein kuullun
lauseen ”nämä käsitteet ovat luonnollisesti karkeita yksinkertaistuksia, totuus
käsitteistä on monipuolisempi”.
Professori Esa Hiltusen luentodiat olivat mielestäni
ytimekkäitä; Hiltunen on osannut ottaa esille sopivasti liiketoimintatieteen
alan tutkimuksellista historiaa ja hänen mielestään ansioituneita nykyteorioita
molemmista aiheista. Erityisen mielekkäältä minusta tuntui Hiltusen tapa
suomentaa tekstinsä, mikä sopii hyvin peruskurssin sisällöksi. Aihe saa
ymmärrettävän alun, kun eräässä diassa kuvaillaan tutkimuksen käsitelleen
erityisesti piirreteorioita (johtajan ominaisuudet), johtamistyylejä sekä
kontigenssiteorioita (tilannetekijöiden vaikutukset johtamiseen).
Iso puutos on luentoaiheen suppea valmentavan johtajuuden
käsittely. Aiheelle ei ole varattu kuin yksi dia! Ei aiheen kehityshistoriaa,
ei tutkija- ja tutkimustietoja, ei esimerkkejä. Luentomateriaalin maininta
valmennuksesta prosessina jossa kehitetään ja edistetään työntekijän kykyjä rakentavien
ehdotusten ja rohkaisun kautta on mielestäni totaalisesti liian suppea määritelmä.
Aines ei jalostanut tai lisännyt merkittävästi ymmärrystäni aiheesta. Pyrin jatkossa etsimään
aiheesta teorioita ja tutkimuksia, joita oletan löytyvän johtamisen
tunnetuimmista oppikirjoista.
-Juho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti